Mustavalkoista – kompromissi tuntuu harmaalta ja ankealta

Yleisönosastokirjoitukset

Ihailin äsken lenkillä ollessani syksyn väriloistoa. Siitä(kin) siirtyivät ajatukset kunnallispolitiikkaan. Samanlainen väriloisto olisi tervetullutta myös päätöksentekoon. Toki puheet ovat värikkäitä (niissä on ehkä vähän jo kuntavaalilisääkin), mutta ajatukset ovat usein kovin mustavalkoisia. Ehkä se sitten kuuluu politiikkaan. Että pitää olla asioista vahva mielipide, jota pitää puolustaa hamaan tulevaisuuteen saakka. Ja tämä siitä huolimatta, että tilanteet ympärillä muuttuvat. Mielipide tulee mieluiten esittää vielä niin, että se on ainoa oikea. Juuri tästä tulee vaikutelma mustavalkoisuudesta.

Asioilla on usein monta puolta eikä ainakaan minulle ole luontaista nähdä niitä vain yhdestä näkökulmasta. Se voi tietenkin antaa vaikutelman, että epäröi tai ettei ehkä ole uskottava. Toisaalta taas yhteen tiettyyn näkökulmaan lukkiutuminen ei ole monessakaan mielessä viisasta. Sen myötä keskustelut jäävät usein jotenkin ohuiksi, kun jäädään puolustamaan omaa näkökulmaa eikä nähdä sitä, että toisenkin osapuolen puheissa voi piillä totuudensiemen. Yhteinen tavoite siirtyy yhä kauemmas, mikäli ei pystytä yhtään joustamaan. Asetutaan omiin poteroihin ja lopputuloksena voi olla tilanne, että muu maailma kehittyy, mutta me emme kulje siinä kehityksessä mukana.

Jollain tapaa mustavalkoisuuteen liittyy myös se, että laitetaan ns. mutkat suoriksi. En tiedä onko se aina tahallista, mutta vahva veikkaus on, että useimmiten se tehdään täysin tietoisesti. Hyvänä esimerkkinä valtuuston kokoon liittyvä keskustelu, mikä tässä viime päivinä on vellonut. Mutkat on siihen liittyen vedetty hyvin suoriksi: koska valtuuston koko ei pienentynyt, niin tulevaisuudessa kaupungin henkilöstö lomautetaan. Kuten kuntalaiset varmasti tietävät, niin eihän se nyt näinkään mene. Toki ymmärrän, että asiat kun sanotaan mahdollisimman kärjistetysti, niin sillä saadaan varmasti kohahdus aikaan. Tietty provosoiminen on mielestäni aina ollut läsnä valtakunnan politiikassa, nykyään se on saavuttanut myös kunnallispolitiikan. Liika asioiden yksinkertaistaminen ei kuitenkaan ole mielestäni hyvä asia. Se on tietyllä tapaa kuulijan/lukijan harhaanjohtamista.

Kompromissi. Siinä sana, joka tuntuu harmaalta ja ankealta. Vähän kuten lokakuinen sadepäivä. Mutta silläkin on paikkansa. Ilman sadetta ei luonto selviä, ilman kompromisseja ei päätöksenteko etene. Yhteistyö ei ole ollenkaan raflaava sana, mutta se on pohja Kouvolan kehittämiselle. Yhdessä olemme vahvempia.

(Julkaistu: Keskilaakso 22.10.2010)