Sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat Kymenlaaksossa kasvaneet vuosi vuodelta. Syy tästä on vieritetty lähes kokonaan Kymsoten suuntaan. Varmasti Kymsotella on omassa toiminnassaan parantamisen varaa, sitä en kiellä. Tulee kuitenkin muistaa, että väestö Kymenlaaksossa ikääntyy kovaa vauhtia ja tätä kautta myös sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kasvaa. Lisäksi mm. päihdeongelmat ovat hyvin yleisiä Kymenlaaksossa, myös mielenterveyspalveluiden tarve on jatkuvassa kasvussa. Tätä taustaa vasten kulujen kasvu on ollut, tai ainakin sen olisi pitänyt olla, odotettavissa.

Vaikka Kymsote katoaa hyvinvointialueiden muodostamisen myötä, ongelmat eivät katoa. Tulevat hyvinvointialueiden päättäjät ovatkin tiukan paikan edessä. Yksi tärkeimmistä ratkaisua vaativista asioista on mielestäni palveluverkko: mitä palveluja on saatavilla ja mistä ne saadaan? Näitä seikkoja tulee pohtia tarkasti talouden näkökulmasta, inhimillisyyttä ja yhdenvertaisuutta unohtamatta.

Olen sitä mieltä, että matalan kynnyksen palvelujen lisääminen ja perusterveyden huollon vahvistaminen ovat avainasemassa sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta katsottuna. Palveluiden tulee olla helposti ja nopeasti saavutettavissa, jotta ongelmiin saadaan tartuttua ajoissa ja näin vähennettyä kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta. Terveysasemat ovat tässä tärkeässä roolissa. Niitä onkin oltava kattavasti koko Kymenlaakson alueella, ei vain muutamaan paikkaan keskitettynä.

On aivan selvää, että rahavarat ovat rajalliset. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että ne käytetään mahdollisimman viisaasti ja vaikuttavasti. Ennaltaehkäisevät toimet ja perusterveydenhuoltoon panostaminen ovat mielestäni paras keino sekä taloudenhoidon että palveluiden käyttäjien kannalta. Päätöksentekokin voi olla, ja sen tulee olla, inhimillistä ja ihmisläheistä.

(Julkaistu: Keskilaakso 23.12.21)